Hulppeita näkymiä Ylläsjärvelle ja Aakenukselle sekä purojen solinaa Tuomikurussa.
Ajankohta: 2.7.2023
Lähtöpaikka: Sport Resort Ylläs, Iso-Ylläksentie 44, Kolari
Reitti: Tuomikurun kierros on nimensä mukaisesti rengasreitti, jonka lähtöpaikan kartta sekä suuntaviitat opastivat kiertämään myötäpäivään. Mahdotonta ei toisinkaan päin kiertäminen ole. Osa reitistä oli tasaiseksi sorastettua ja osa paikoin kivikkoista latupohjaa. Tuomikurussa oli kivikkoista luonnonpolkua, sorastettua polkua ja metallipitkoksia. Alku- ja loppumatkasta oli yhteiskäyttöreittiä maastopyöräilijöiden kanssa. Tuomikurussa pyöräileminen on kielletty. Nousumetrejä reitillä oli 170, joista merkittävin osa alkumatkasta. Laskua oli saman verran. Reitti oli merkitty suuntaviitoin, oranssein maalimerkein ja oranssipäisin tolpin. Tuomikurun osuus reitistä sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella.
Kesto: Noin 2,5 tuntia
Lähtöpaikan opastaulun kartta näytti tältä. Päätin edetä ehdotettuun kiertosuuntaan eli myötäpäivään. Vihreällä oli merkitty kansallispuiston raja.
Tuomikurun kierros oli merkitty vihreällä viitalla, joka erottui helposti joukosta. Ponkaisin liikkeelle, koska oli niin sanotusti merkki päällä.
Ensimmäinen lasku sujui hallitusti (loput myös). Suojatien alla oleva merkki opasti patikoijia kääntymään vasemmalle eli hiihtohissirinteen suuntaan.
Huolto-/ravintola- rakennusten jälkeen tuli kohdalle polttoaineasema, jonka takana vasemmalla häämötti luontoreittien lähtöpaikka opastauluineen. Sinne siis! Rinnealueella harhailu oli aiemmin ollut näin patikoijan näkökulmasta turhauttavin osuus. Opastusta oli selvästi kehitetty sitten edellisen Tuomikurun kierroksen, jonka nimi silloin vielä oli Saalistusjotos.
Tuomikurun kierroksen alkuosa ja yhdysreitti Keskisenlaen kierrokselle kulkivat samaa matkaa.
Reitti eteni serpentiinimäisesti laskettelurinteiden itäpuolella metsässä, mikä toi luonnonrauhan tuntua jo alkumatkasta. Hissien vaimea jumina jäi taustalle.
Suunta vaihtui toviksi kohti hissirinnettä. Siellä lipuivat gondolit ja uudet kesätuolihissit omilla radoillaan.
Ensimmäinen opastolppa ja maalimerkki tulivat kohdalle tässä risteyksessä, jossa matka jatkui vasemmalle. Metsässä oli jo sitä ennen risteillyt käytöstä poistuneita ja uudehkoja polkuja. Niiden risteyksissä oli toiminut leveimmän reitin valitsemisen periaate. Yksi polku oli merkitty kävelijöiltä kielletyksi. Siltä polulta suhahtikin pian pyöräilijä yhteiskäyttöreitille.
Jyrkin nousuosuus oli tasaiseksi sorastettua. Kaikista tummin pilvimassa pysytteli Keskisenlaen ja Tuomikurun kierroksen pohjoispuolella.
Polku seurasi nousun jälkeen korkeuskäyrää Tuomikurun kodalle saakka. Penkkejä oli useampikin tällä etapilla. Luontotaulut tarjosivat siemauksia sekä lasten että aikuisten tiedonjanoon.
Kuusenkävyt ovat alussa vihreitä, mutta ruskistuvat siementen kypsyessä. Nämä kävyt kasvoivat lähellä polkua niin, ettei tarvinnut kiivetä kuusen latvaan asti. Tai itse asiassa ei tarvinnut kiivetä ollenkaan.
Tältä penkiltä saattoi ihastella näkymiä Ylläsjärven ja sen takana näkyvän Ylläslompolon suuntaan.
Vanamo.
Tuomikurun kodan kohdalta alkoi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alue. Kuivakäymälän terassilta avautuivat loisteliaat näkymät etelään.
Kota oli vielä hieman lämmin edellisten kulkijoiden jäljiltä.
Pilvivaipan rakoiltua oli otollisinta pitää evästaukoa auringonpaisteessa näköalapenkillä istuskellen.
Pitkulainen Aakenustunturi erottui muusta maisemasta.
Reitti teki tiukan, alaspäin viettävän kaarroksen pian kodan jälkeen. Taustalla Keskinenlaki (615m).
Tuomikurun osuus oli pyöräilijöiltä kielletty.
Kurun yläosa oli luonnontilaista polkua.
Persoonallisin reittimerkki koskaan!
Suurin osa kurussa kulkevasta polusta oli sorastettua.
Suomenluonto.fi luonnehtii järripeipon lauluäänen olevan syvä ja kuiva ryystäisy. Kuvan yksilö oli niin keskittynyt ruoan etsiskelyyn, ettei se äännellyt lainkaan.
Puron solinaa tuntuu aina hyvältä kuunnella.
Edellisellä Tuomikurun reissulla pitkokset olivat vielä puiset, nyt metalliset.
Lehtotähtimö.
Lehtomaiseman jäätyä taakse osui kohdalle muutama oikein luppoinen puu.
Polku jatkoi sorastettuna koko loppumatkan.
Kahvikeidas ei ollut vielä avannut oviaan. Puolikota ja tulisija oli varattu kahvilan asiakkaille.
Viimeinen etappi oli helppokulkuista polkua, jota käytetään myös huoltoajossa - siitä kerrottiin liikennemerkillä.
Sport Resort Ylläkselle autoillessa ja sieltä pois lähtiessä sataa ripsautti vettä, mutta koko patikkareissun ajan oli poutaa.
Viimeinen loiva nousu vei hissirinteen liepeille. Siinä vaiheessa oli jäljellä enää alkumatkasta jo tutuksi tullut etappi rinnealueen poikki.
Comments