Loputtomia näköaloja joka puolella Aakenusta.
Ajankohta: 16.7.2023
Lähtöpaikka: Totovaarantie 165, Kittilä
Reitti: Ensimmäiset kaksi kilometriä oli helppokulkuista sorastettua polkua (joka jatkui Vasalaelle). Moloslaen itäpuolelta kiertävä osuus oli kivikkoista ja juurakkoista polkua. Tunturin päällä oli kivikkoista polkua ja hetkittäin rakkaa. Pyhäjärvelle laskeutuessa polku oli vaihteeksi kivikkoista ja juurakkoista. Pyhäjärven rantaa seuraileva polku P-paikalle oli jonkin verran juurakkoista, mutta silti melko helppokulkuista. Koko reitti oli varustettu opasviitoin. Moloslaenkierroksen osuudella oli oransseja maalimerkkejä ja punaoranssipäisiä tolppia. Tunturin laella kulkeva reitti oli merkitty korkein puutolpin. Pyhäjärvelle laskeutuessa ylärinteessä oli paikoin kiertopolkuja, joista ei aina tiennyt, minkä valitsisi. Alempana metsäosuudella oranssit maalimerkit erottuivat hyvin selvästi.
Kesto: Noin seitsemän tuntia
Totovaaran lähtöpaikalla (Ylläksen retkeilyreittien lähtöpaikka nro 12) oli jo aamusta niin runsaasti autoja, että ainakin osa lienee kuulunut maastossa yöpyville.
Opastaulun karttaan oli merkitty Aakenuksen reitit, joista aioin nyt kiertää Moloslaen itäpuolelta kulkevan osuuden, jatkaa sitten Aakenuksen pitkää selkää Vareslaelle, sieltä Pyhäjärven kämpälle ja edelleen Pyhäjärven P-paikalle. Tiesin odottaa kivikkoista taivalta, koska kaikki osuudet olivat tuttuja entuudestaan.
Ensimmäiset puoli kilometriä olivat kaikille reitille yhteisiä. Valinnanvaraa riitti.
Puolen kilometrin jälkeen jatkoin Pyhäjärven ja Aakenusjärven viittojen suuntaan.
Aakenusjärvelle erkani pieni polku juuri ennen kansallispuiston rajaa. Ei sinne.
Noin kaksi kilometriä patikoituani käännyin Junkersin ja Moloslaenkierroksen suuntaan. Sorastettu polku olisi vienyt Vasalaelle. (Viitta ilmoitti matkaksi tästä risteyksestä Junkersin hylylle 5km, mutta oma matkamittaus näytti Junkersin kohdalla matkaa tulleen 5km Totovaarasta.)
Moloslaenkierros oli merkitty oranssein maalimerkein ja tolpin.
Matkan varrella oli paikoin kiertopolkuja. Tässä kohtaa epäröin, kumman polun valitsisin. Valitsin ylemmän, ja sen varrelta löytyi merkkitolppakin. Kaikki polut veivät loppujen lopuksi samaan suuntaan.
Aakenusta ympäröivistä tuntureista tuli ensimmäisenä näkyviin Levi.
Vasemmalla puolella polkua näkyi aina vain vankempi rakkarinne.
Metsän reunustamalla nuotiopaikalla ei ollut näkymiä oikein mihinkään, joten jatkoin matkaani pysähtymättä.
Saksalaisten kuljetuskone Junkers (Ju-52) törmäsi 1.2.1944 lumipyryssä Moloslaen rinteeseen. Koneessa olleet neljä ihmistä menehtyivät, mutta nuori koiranpentu löydettiin hylyn luota elävänä huhtikuussa. Koiraa alettiin kutsua Junkkeriksi. (Tällaista tarinaa kerrottiin hylyn lähettyvillä olevassa opastaulussa.)
Moloslaen itärinne hehkui jo ruskan sävyissä.
Matkan edetessä taivaanrantaan piirtyi Pallaksen tunturijono.
Pidin juomataukoa vähän ennen Moloslakea. Vaulokurun pääsi ylittämään sen yläpäässä.
Moloslaenkierros jatkui suoraan eteenpäin. Käännyin oikealle jatkaen loivahkoa kipuamista Aakenuksen pitkälle selälle.
Aakenuksen länsipuolella alkoivat erottua Ylläs ja kumppanit.
Ylläksen ulkoilukarttaan (kesä 2023) oli merkitty Moloslaen risteyksen ja Vareslaen väliseksi matkaksi 3,5km.
Aakenusjärvi.
Pallilaki (565m) on Aakenuksen korkein kohta. Sieltä voi nähdä mm. Ylläksen ja Lainion.
Aakenuksen läntiseen rinteeseen oli kivunnut porolauma ruokailemaan. Oman evästaukoni pidin Pallasmaisemien äärellä.
Matkan edetessä tulivat näkyviin Pyhäjärven P-paikalle vievät kaksi polkua, joista tällä kertaa oli suunnitelmana valita vasemmanpuoleinen, Pyhäjärven kämpän kautta kulkeva.
Määränpäähän pääsisin seuraamalla "6 Pyhäjärvi" -viitan osoittamaa reittiä.
Taaksepäin silmäillessä erottuivat kaukaisuudessa Aakenuksen Vasalaki ja Iso-Totovaara, missä sijaitsee Haavepalon kota. Vareslaelta laskeutuessa piti aika tarkasti katsella polun etenemistä, koska rinteessä näkyi muitakin kuin merkittyjä polku-uria.
Lähimaiseman vaihtuessa metsäksi muuttuivat maalimerkit kirkkaasti erottuviksi. Merkit näyttivät melko äskettäin päivitetyiltä.
Tällä metsäaukiolla oli ajantasaisten viittojen lisäksi tiedote käytöstä poistetusta reitistä. Jatkoin Pyhäjärven ja Vareslaenkierroksen viittojen osoittamaan suuntaan.
Vareslaen rinnettä laskeutuessa oli Pyhäjärvi näyttänyt olevan käsittämättömän kaukana. Mutta niin se vain mahtui neljä kilometriä Vareslaen ja järven väliin.
Pyhäjärven kämpältä lähtien oli reittiviittojen valikoimassa myös valkoisella merkittyjä maastopyöräreittejä. Pyöräilijöitä alkoikin suhahdella loppumatkasta vastaan.
Kuivakäymälä Pyhäjärven kämpän läheisyydessä likimain hohti uutuuttaan.
Itse kämppä oli vanhempaa vuosimallia ja mitä ilmeisimmin edelleen ahkerassa käytössä.
Olin käynyt Pyhäjärven kämpällä edellisen kerran heinäkuussa 2021 vesireittiä pitkin ts. suppaillen. Uusi laavu oli rakennettu sen jälkeen.
Sää alkoi entisestään pilvistyä enteillen sadetta.
Järven rantaa seurailevan polun varrella oli valtavia muurahaispesiä.
Harkitsin hetken aikaa, että limboaisin kaatuneen koivun alta. Arvelin sitten, että reppu saattaisi ottaa kiinni juurakkoon ja päätin käyttää kiertopolkua.
Perillä! Jätehuolto Pyhäjärven P-alueella oli napakasti järjestetty.
Päiväretki Aakenuksen avariin maisemiin ei ollut hukkaan heitettyä aikaa tälläkään kertaa! Kivikkoinen reitti oli jaloille aikamoinen koettelemus, mutta kuljettavissa kumminkin!
Comments