Monen tunturin kehystämiä näkymiä Aakenuksen Vasalaelta sekä Iso-Totovaaran päältä Haavepalolta.
Ajankohta: 20.7.2021
Lähtöpaikka: Totovaarantie 165, Kittilä.
Reitti: Totovaaran tunturireitti on Aakenuksen Vasalaen kautta kulkeva rengasreitti, joka tekee loppupuolella matkaa 2km piston Iso-Totovaaralle Haavepalon kodalle. Tunturireitin alku- ja loppumatkan 500m on edestakaisin kuljettavaa osuutta. Rengasreitin alkuosa on pohjustettua polkua ja loppumatka vanhaa tukkitietä. Näiden väliin jää vaihtelevaa maastoa: tasaista polkua, juurakkoisia osuuksia ja välillä kivikkoa. Nousuja reitillä on noin 260 metriä ja laskuja saman verran. Juomista piti ottaa runsaasti mukaan, sillä kunnollisia vesipaikkoja ei matkan varrella ollut tiedossa.
Kesto: Noin 4,5h
Totovaara on suosittu patikka- ja vaellusreissujen lähtöpaikka. Kulkuneuvoille on varattu suuri P-alue, jonka laidalta löytyvät lajiteltavien jätteiden keräyssäiliöt. Soratie perille oli töyssyinen, mutta ajettavissa kumminkin.
Opastaulun karttaan oli merkitty Totovaaran tunturireitin kulkusuunnaksi vastapäivään. Hyvä vinkki etenkin maisemien kannalta!
Tunturireitti oli merkitty vihreillä opastekylteillä sekä erilaisilla tolpilla ja kepeillä. Oranssit maalimerkit puissa ja kivissä helpottivat kulkua etenkin Haavepalon osuudella. Reittejä oli mistä valita!
Alkuosa reitistä oli pohjustettua.
Vilukko.
Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen alkoi rengasreittiosuus. Jatkoin oikeanpuoleisen vihreän viitan osoittamaan suuntaan.
Vasalaelle nousevaa polkua oli alettu sorastaa. Kansallispuiston merkki rinteen alkupäässä tiedotti saapumisesta Pallas-Ylläksen kansallispuiston alueelle.
Muurahaisten kattopuutarha.
Ylempänä rinteessä sora oli ehditty levittää jo paikalleen.
Taaksepäin avautui aina vain laakeampi maisema.
Korkeat opastolpat auttoivat suunnistamisessa puurajan yläpuolella. Vasalaella oli pieniä kivirakkaosuuksia. Polkuja meni välillä kolmekin vierekkäin.
Vasalaki on Aakenuksen eteläisin laki. Tätä korkeampia ovat pohjoisemmat Moloslaki (530m) ja Pallilaki (565m).
Polku läksi laskeutumaan Vasalaelta.
Jostakin alkoi kuulua rakennustyön kilke ja kalke. Pienen tähystelyn jälkeen huomasin puurajan tuntumassa satojen metrien päässä pilkottavan rakennustyömaan. Myöhemmin selvisi, että siellä rakennettiin uutta autiotupaa. Aakenustupa valmistui syksyllä 2021.
Enpä ollut ennen nähnyt lepotuoleja tunturissa! Oliko joku työlääntynyt kuljettamaan niitä enää pidemmälle mukanaan, tiedä häntä. Vaan mikäpä oli evästellessä lepotuolissa istuen mitä mainioimpien maisemien äärellä.
Matka jatkui suoraan rinnettä alas, kunnes opasviitta kehotti kääntymään vasemmalle eli Haavepaloa kohti.
Polku laskeutui pitkän matkaa hyvin loivasti. Maasto oli helppoa kävellä. Pysähdellä piti monet kerrat ihmettelemään tuntureiden muodostamaa kaarrosta laakean suoalueen ympärillä.
Lintu (lat. aves).
Metsässä oranssit maalimerkit auttoivat oikealla polulla pysymisessä.
Lakka kypsymäisillään pienen suon laidassa.
Poikkesin rengasreittiosuudelta Haavepaloon Iso-Totovaaran (387m) laelle, minne oli 2km matkaa. Risteyksessä kohtasin tunturireissuni ensimmäisen ihmisen, Metsähallituksen haastattelijan, joka maastopyöräili työkohteeseensa Haavepaloon.
Polku Haavepaloon oli jonkin verran juurakkoista ja paikoin kivikkoista. Muutamissa kohdissa piti arvailla, mikä maahan polkeutuneista jäljistä kannattaisi valita. Merkityn polun kulkua oli paikoin päivitetty. Kaikkein kirkkaimmin loistavien oranssien merkkien seuraaminen ainakin toimi.
Haavepalon kota rakennettiin vuonna 2019. Lähettyville tehtiin puuliiteri ja kuivakäymälä. Kodassa oli nyt lämmintä, kun pari telttailijaa keitteli siellä aamukahvejaan. Itsekin istuin vähän aikaa lämmittelemässä, sillä ulkona oli alle +10 Celsiusastetta ja tuuli napakasti.
Metsähallituksen haastattelija kartoitti kulkemisiani sekä mielipiteitäni Pallas-Yllästunturin kansallispuiston palveluista. Tällainen kävijätutkimus tehdään kuulemma viiden vuoden välein. Hän ei kysynyt puhelimeni PIN-koodia eikä muuta epäilyttävää, joten vastailin aivan luottavaisesti. Hyvä, että kansallispuistoja pyritään kehittämään käyttäjäkunnan tarpeet huomioiden!
Pilvinen sää lätisti Haavepalon näkymiä, mutta hienoilta Ylläs, Kellostapuli ja Kesänki näyttivät silti.
Palasin Haavepalosta jo tuttuun risteykseen, josta jatkoin rengasreittiosuutta oikealle.
Puolukan sinnikkyys ei lakkaa ihmetyttämästä.
Haavepalon ja Totovaaran väli on enimmäkseen metsäistä taivalta.
Välillä reitti kulki suoniityn laidalla.
Loppumatkasta sai kävellä jumputtaa suoraa metsätiepätkää ihan riittävästi.
Pikkutalvikki.
Viimeinen puolen kilometrin etappi oli alkumatkasta tuttua polkua. Tunturireitti oli aivan sopiva nimi tälle reissulle. Maisemat palkitsivat vaivannäön! Itselleni uusia kukkatuttavuuksiakin osui matkalle. Haavepalossa ja sieltä Totovaaraan palatessa kohtasin muutamia ihmisiä, mutta Vasalaen suunnalla ei muita kulkijoita näkynyt.
Comments