Sätkenän mäntyjen yli 250-vuotias äiti sekä metsänuorisoa.
Ajankohta: 7.7.2022
Lähtöpaikka: Levintie 737, Kittilä (lähellä metsätien risteystä)
Reitti: Sätkenän karhunpolku on rengasreitti, jolle pääsee Levintieltä yhdyspolkua pitkin. Reitti on enimmäkseen luonnontilaista metsäpolkua, jossa on paikoin juurakoita ja kiviä. Pieni matka lopussa on metsätietä. Polku nousee loivasti Sätkenävaaralle ja laskeutuu sieltä takaisin. Reitti on merkitty oransseilla maalimerkeillä puissa sekä muutamilla viitoilla.
Kesto: Vajaa 1,5 tuntia
Monet ovat lähteneet Sätkenän karhunpolulle Levintien varressa olevan P-paikan kohdalta, mistä lähtee yhdyspolku varsinaiselle rengasreitille. Luontopolku ja yhdyspolku näkyvät kartassa keltaisella. (Oma reitti kulki kyllä luontopolkua pitkin, vaikka punainen viiva kartassa lengertääkin missä sattuu.)
https://www.openstreetmap.org/copyright
Yhdyspolku Sätkenän karhunpolulle lähtee tämännäköisen P-alueen kohdalta.
Yhdyspolun alku on toisella puolella Levintietä kuin P-paikka.
Ta-ta-ta-daa! Nyt löytyi Sätkenän karhunpolun varsinainen lähtöpaikka, joka oli tosin hieman pusikoiden katveessa. Lähtöpaikalle tuleva metsätie kääntyi Levintien P-paikalta katsottuna joitakin satoja metrejä etelämpää. Risteyksessä ei ollut mitään viittaa mihinkään - onhan se yhdenlainen tunnistuskeino sekin.
Kittilän karhunpolulla on pituutta 3km eli 130km vähemmän kuin Itä-Suomessa kulkevalla polkukaimallaan.
Karhunpolku on Metsäntutkimuslaitoksen (METLA) perustama.
Polku oli enimmäkseen helppokulkuista.
Luontopolun taulut kertoivat talousmetsien kiertokulun vaiheista. Tauluilla näytti olevan omakin kiertokulkunsa.
Mustikoita oli luvassa ainakin tämän verran!
Luomueste polulla.
Tässä kohtaa P-paikalta tuleva yhdyspolku liittyi rengasreittiin.
Karhunpolku -viitan alapuolelta löytyi opastus P-alueelle.
Karhunpolun reittimerkinnät olivat hyvät.
Koivut ja haavat viihtyvät Sätkenävaaralla. Luontotaulun mukaan Sätkenävaaran yläosa paloi 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen syntynyt metsä sai kasvaa rauhassa, koska metsätaloudessa suosittiin luonnonmukaisuutta.
Kivikkoa oli polulla paikoin.
Käävät työssään eli puuta lahottamassa. Luontotaulussa kerrottiin kääpien olevan puiden tehokkaimpia lahottajia.
Maariankämmeköitä en ollut koskaan nähnyt yhtä paljon kerralla kuin mitä Sätkenävaaran rinteessä kasvoi.
Järripeippo, kaiketi.
Vaaran huipulta näkyy yhä Leville, mutta näkymä on saattanut olla avarampikin aikoinaan.
Levin näkymien äärellä oli ajan patinoima penkki, jolla istuen kelpasi kyllä popsia eväät.
Matkan jatkuessa tuli kohdalle puronuoma, joka oli onneksi kuiva.
Pitkospuusilta oli nimittäin hieman huterassa kunnossa ja sillan kiertäminen välttämätöntä.
Tasaista polkua oli helppo askeltaa vaaran rinnettä alas.
Luontotaulun mukaan tämä petäjä on jo 250 vuoden ikäinen. Taulun nurkasta huomasin päiväyksen 06.2002. Näin ollen puulla olisikin ikää jo 270 vuotta. Paljon onnea vaan!
Vanha mänty on luontotaulun mukaan Sätkenän mäntyjen äiti.
Järeytettyä metsää. Luontotaulussa kerrottiin, että kun heikommat puuyksilöt karsitaan pois, niin jäljelle jääneet alkavat nopeasti järeytyä.
Kuusimetsää.
Loppumatkasta oli pieni etappi metsätietä. Karhunpolku oli päässyt jonkin verran ränsettymään, mutta reitti tarjosi silti mukavan pikkuretken monipuolisissa metsämaisemissa.
Comments