Meren sineä, oransseja marjoja, hiekkarantaa ja tyyntä elämää pookin juurella.
Ajankohta: 28.8.2021
Lähtöpaikka: Thompsonin ranta, Pikiruukinkatu 2, Raahe
Kesto: Vajaa 3h (+ saarissa vietetty aika)
Matka: 11.4km
Tätä päivää olin odottanut! Olin jo pitkään seuraillut säätiedotuksia toivoen, että vielä tälle kesää onnistuisi päästä suppaillen Taskuun. Haave tästä reissusta oli ollut olemassa jo toissa kesästä saakka, mutta kokemusta saaristomerenkulusta oli ollut tarpeen kartuttaa ensin.
Läksin liikkeelle Thompsonin rannasta.
Lämpöasteita oli aamulla yhdeksän jälkeen vasta +10, mutta lukemat lähes tuplaantuivat päivän aikana. Alkumatkasta piti selättää merikasvillisuuden esiintymä, joka melaan ja peräsimeen tarttuillessaan rauhoitti kummasti matkavauhtia.
Tätä joutsenperhettä olin nähnyt useamman kerran väylän varrella olevalla pesällään. Nyt ilmeisesti koko perhe oli lähtenyt retkelle. Vanhemmat lipuivat jonomodostelman alussa ja lopussa. Viisi poikasta uiskenteli keskellä.
Smittin jälkeen ohitin Saapaskarin ja Rääpäkänriutan, joiden takana näkyi Tasku. Vedenpinta oli siloinen, mutta sen alle kätkeytyneitä kiviä oli ihan aiheellista pitää silmällä riuttojen läheisyydessä.
Sääennusteen perusteella tiesin odottaa liki tyyntä, mutta tällaista en osannut kuvitella.
Taskun eteläkärjessä on suuri hiekkaranta. Pooki sijaitsee lähempänä saaren pohjoispäätä.
Kävin katsastamassa pookia mereltä päin ja palasin sitten vähän matkaa takaisin rantautumista varten.
Taskun itärannalla on maihinnousuun sopiva poukama. Rantatörmässä kasvaa tyrniä.
Marjat olivat kypsiä ja mehukkaita.
Saareen on rakennettu kulkua helpottavat ja ympäröivää luontoa säästävät pitkospuut.
Uimarannalla oli tilaa.
Nuotiopaikalla oli puut valmiina.
Kaukokohteiden tunnelmaa löytyy läheltäkin. Laiturissa riittää kiinnityspaikkoja veneelle jos toiselle.
Raahesta on matkaa Taskuun vain 5km. Loppumatkan voi kävellä laituria pitkin.
Pihlajatkin näyttivät tuottavan runsaan sadon.
Oransseja marjoja kasvoi joka puolella saarta.
Hiihtosesongin aikaan Taskussa pidetään kahvilaa.
Ovi oli lukitsematon, joten tila on kulkijoiden vapaasti käytettävissä.
Terassille oli viritetty pyykkinaru kamppeiden kuivattelua varten.
Vanhaa majaa oli aamulla maalattu. Jäi kuulema vielä jonkin verran viimeisteltävää, sain kuulla maalarilta. Vähän sisempää saaresta löytyy WC-rakennus.
Vanhassa majassa on kerroslaveri, pöytätilaa ja tulisija.
Kynnystä pookiin kipuamiseen oli ihan tuntuvasti. Tyydyin käyskentelemään ulkopuolella.
Vuonna 1853 rakennetun pookin puinen risti kohoaa 19,2 metriä merenpinnan yläpuolelle, kertoo Wikipedia.
Enpä ollut ennen nähnyt noin valtavaa ovensäppiä!
Taskun visiitti alkoi olla päätöksessään.
Paluuta mantereelle joudutti hienoinen myötätuuli.
Pysähdyin Smittin saarelle noin puolivälissä paluumatkaa.
Rantatöyräältä nousin pienelle niitylle, jonka reunalla on laavu.
Smittin laavupaikka.
Nuotiotulet olivat valmiina jo aiemmin saarelle tulleiden toimesta.
Koivupuun siimeksestä löytyi vastapainoa ylenpalttiselle avaruudelle.
Thompsonin laituri oli hyvin tervetullut nöky pitkän reissun jälkeen! Paluumatkalle tuli reilun kilometrin mutka, kun kiersin vielä katsomassa Kellon rantoja ja sitten Ämmä-Äijän ja Pikku-Kraaselin välistä.
Ensi kesää odotellessa Taskuun pääsee toivon mukaan hiihtäen!
SUP-retkeilyn turvallisuudesta voit lukea blogista Turvallisesti vesille.
Comments