Kesänkijärven ja Kellostapulin maisemat palkitsevat kiipeäjän!
Ajankohta: 17.7.2021
Lähtöpaikka: Sahatie, Äkäslompolo, Kolari.
WGS84: N67 36.22, E24 13.21
Reitti: Pirunkurun ponnistus on rengasreitti, jonka kiersin vastapäivään. Reitti oli merkitty vihrein viitoin ja oranssipäisin tolpin/kepein. Nousua oli noin 280 metriä ja laskua noin 270m. Ensimmäiset 2km reissusta oli Kesänkijärven rannan lähellä kulkevaa esteetöntä osuutta. Vajaan kilometrin nousuosuudella oli juurakkoja ja varsinkin kiviä. Reissun loppupuolella oli pohjustettua polkua ja viimeiset puoli kilometriä soratietä.
Kesto: Noin 3h
Kesänkijärven rantaa pitkin kulkevat patikka- ja maastopyöräreitit lähtevät Sahatien päästä. Pysäköintitilaa on runsaasti, mutta niinpä on paikoille käyttäjiäkin. Rannasta löytyy veneenlaskupaikka, vuokraveneitä sekä hyvä laituri lähtöjä ja rantautumisia varten.
Opastaulun karttaan oli merkitty Pirunkurun ponnistus -reitti (ja muita reittejä) mustalla katkoviivalla. Vihreä viiva osoitti kansallispuiston rajan ja punainen Pirunkurun nousun, joka ei ole pyöräilijöille sallittu.
Reitti oli merkitty vihrein viitoin ja oranssipäisin puutolpin/kepein.
Ensimmäiset 2km oli esteetöntä reittiä. Matkan varrella oli opastauluja, joista ensimmäisessä oli vielä vanha Hillapolun nimi. Nykyään järven kiertävän reitin nimenä on Kesänkijärven kierros.
Kansallispuiston alue alkoi pian lähdön jälkeen.
Rantaan pääsi poikkeamaan pieniä polkupistoja pitkin.
Purossa riitti vielä vettä.
Kesänkijärven eteläpuolta reunustavat Kellostapulin (503m) rinteet.
Järven itäpäässä olisi ollut mahdollista valita vielä mikä muu reitti tahansa kuin kivirakassa kiipeäminen.
Ennen kipuamista pidin juomapaussia laiturilla.
Kesängin kota oli aamulla tyhjillään. Myöskään kahvila ei ollut vielä aamutunneille avannut oviaan.
Ja sitten vain kipuamaan.
Metsä suojasi auringonpaahteelta.
Juurakkoinen metsäpolku vaihtui kivirakaksi.
Kurun pohjaan on hienontunut kulkijoiden tallaamana pientä kiviainesta, joka hieroutui edelleen joka askeleella. Ei tuntunut yhtään siltä, että kuru olisi loppunut harmillisesti kesken.
Maisemia tuli katseltua monta kertaa - muustakin syystä kuin upeiden näkymien takia.
Kataja oli ensimmäisenä kohdalle osunut kasvi kivirakkakourun päättyessä.
Ennen kuin jatkoin matkaa ylös, kiersin katsastamaan etelään ja itään avautuvia näkymiä. Mutkan taakse kaarsi pieni polku.
Eteläpuolelta tunturirinnettä avautuivat näkymät aika kauas.
Sitten taas kiipeämään. Nousukulma oli nyt pienempi, joten polkua oli helpompi kulkea.
Merkitty polku kulkee Kesänkitunturin lakien välisen notkon kautta.
Näkymää Kesängiltä pohjoiseen.
Tunturin pohjoisrinnettä pitkin laskeutuminen tuntui suorastaan juhlallisen helpolta.
Tahkokurun uudehko kota on jonkin matkan päässä entisen laavun paikasta, joten polun reittiäkin oli muutettu. Kodan luota löytyvät myös tulistelupaikka, puuliiteri ja kuivakäymälä.
Kodalta alamäkeen jatkuva reitti oli sorastettu.
Alamäessä tuli vastaan joukko poroja, ei tokkaa sentään. Pikkuisen ehdin jo miettiä, että mitäs seuraavaksi tapahtuu. Porot kaikkosivat metsään huomatessaan vastaantulijan.
Suosittu taukopaikka. Ohi ei voinut nytkään kulkea pysähtymättä.
Jatkoin nuolten suuntaan.
Reitti kulki pienen suoalueen kautta. Viimeisessä alamäessä oli hiihtäjille tarpeellinen varoitus 200m päässä risteävästä tiestä.
Viimeinen puoli kilometriä oli soratietaivalta.
Sahatie.
Ympyrä sulkeutui ja ponnistus päättyi Kesänkijärven tuntumassa. Ylläs komeili päivänpaisteessa.
Comments