Aistipolun elämyksiä avarissa suomaisemissa ja metsän siimeksessä.
Ajankohta: 19.11.2021
Lähtöpaikka: Miehonseläntie 190-256, Oulu.
Reitti: Pilpasuon kautta kiertävä rengasreitti tunnetaan myös Aistireittinä. Matkan varrella oli mahdollista tehdä erilaisia aiheeseen liittyviä tehtäviä. Eteenpäin opastivat viitat ja siniset maalimerkit puissa.
Matka: 7km
Kesto: Vajaa 2,5h
Pilpasuon luontopolku on hyvin suosittu retkikohde etenkin viikonloppuisin. Näin tiesi kertoa vastaan tullut retkeilijä. Kulkijoita oli tällä kertaa vain muutama liikkeellä.
Opastaulun karttaan oli merkitty Aistireitti sinisellä ja Lystireitti (1km) punaisella. Alku- ja loppumatkasta nämä reitit kulkivat yhdessä.
Ilman lämpötila oli lähtiessä -1 Celsiusastetta ja palatessa saman verran plussan puolella.
Luonto oli kauniissa kuurassa lähes koko matkan ajan.
Ensimmäinen aistitehtävä oli puulajin nimeäminen pelkän tunnustelun perusteella. Tehtävä neuvottiin tekemään kaverin kanssa, joten en ryhtynyt itsekseni silmät ummessa töytäilemään.
Aistireitti ja Lystireitti erkanivat tässä kohtaa.
Aurinko sädehti matalalta metsän läpi. Marraskuisen päivän pituus oli 5 tuntia 48 minuuttia.
Lätäkköistä kohtaa oli tämän verran. Maa oli kohmettunut niin, etteivät askeleet uponneet mutaan.
Pitkoksia pitkin oli helppo tallustaa, kun vain huomioi paikoittaisen liukkauden.
Pitkospuu oli saanut jääreunuksen.
Infotauluissakin oli jääpinta, joten lukeminen meni osin arvailuksi.
Vanhan metsän keskellä.
Juurakot ja kivikot tarjosivat sekä näkö- että tasapainoaistille tehtävää.
Ala-Korkiakankaan laella sijaitseva "pirunpelto" on nykyään noin 55 metriä Perämeren pintaa korkeammalla. Sama paikka oli noin 6500 vuotta sitten merenpinnan tasalla. Näin kertoi opastaulu.
Reitti jatkui Pilpakangasta kohti.
Pilpasuo on valtakunnallinen soidensuojeluohjelman kohde ja Natura 2000 - suojelukohde. Suurin osa suosta on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle. (Lähde: ouka.fi).
Polku kulki Siltasaaren kautta. Paikoin hajonneita pitkoksia oli paikallaan varoa.
Jäässä oli seepramaisia elkeitä.
Pilpasuon ylityksen jälkeen polku oli suorastaan juhlallisen tasaista.
Loivassa rinteessä sijaitsevalta Pilpakankaan laavupaikalta avautui näkymä suon suuntaan.
Mailleen vaipuva aurinko ylsi vielä hipaisemaan puolukanvarpuja.
Polku eteni sähkölinjan ali ja sillan yli metsään.
Kuusimetsässä oli ihan omanlaisensa tunnelma, johon pienen putouksen solina sointui hyvin.
Oikealle kääntyvä lyhyt pitkosreitti vei suomaiseman äärelle.
Kelo oli saanut naavaturkin ylleen.
Nuorta koivikkoa.
Näiden pitkosten valmistumisesta ei ollut kulunut montaakaan hetkeä. Hyvin toimivat.
Kuusi kilometriä takana, yksi edessä.
Lystireitti liittyi mukaan. Tuoreehkolla hakkeella oli jännän tuntuista kävellä.
Suopursu.
Lystireitin laavu ja nuotiopaikka Pahalammen läheisyydessä. Matalampi laavun näköinen rakennus oli täytetty polttopuilla. Metsän reunassa oli käymälä.
Lähtöpaikalta Pahalammen laavulle kulkeva osuus reiteistä on esteettömäksi tehty, joten retkeilemään pääsee myös vaikkapa lastenrattaiden kanssa. En ylipäätään ihmettele, että Aisti- ja Lystireiteillä riittää vierailijoita.
Comments