Pieni pala Tervareitistöä Oulujoen keväisissä maisemissa.
Ajankohta: 26.5.2023
Lähtöpaikka: Lanttotie, Muhos. Reitin voi kulkea myös päinvastaiseen suuntaan, jolloin lähtöpaikka on Montan leirintäalue, Kieksintie 209, Muhos.
Reitti: Reitti oli eri lähteissä merkitty keskivaativaksi (muhos.fi) tai vaativaksi (lähtöpaikan opastaulu), mikä johtunee maaston toistuvasta polveilusta ylös ja alas sekä polun paikoittaisesta juurakkoisuudesta. Matkan varrella on useita portaikkoja kulkua helpottamassa. Reitille pääsee myös matkan varrelta Kieksintieltä, jos haluaa käydä esim. pelkästään Niukkakallion näköalapaikalla.
Kesto: Reilu tunti
Lantontie haarautui pohjoisen suunnasta tullessa oikealle Leppiniementieltä juuri ennen Pyhäkosken voimalaa. Vastakkaisella puolella risteystä oli Leppiniemen uimaranta. Risteyksessä oli viitta Lemmenpolulle.
Maantieltä oli 200m reitin lähtöpaikalle. En käynyt tarkistamassa, mitä virkaa taustalla olevat kopit toimittivat, jos olivat ylipäätään käytössä.
Lemmenpolun lähtöpaikan lähellä oli lammikko pikkusiltoineen sekä tasanne, jolta pääsi ihmettelemään voimalaa. Polun lähtöpaikalla oli opastaulu karttoineen, ruokailuryhmä ja roskankeräyspiste. Eipä näkynytkään roskia maastossa!
Opastaulun karttaan Lemmenpolku oli merkitty vaaleanvihreällä katkoviivalla.
Polku pujahti aluksi pienen sekametsäkaistaleen läpi.
Liekö tuomipihlaja, kaunis oli kukinta joka tapauksessa.
Oulujoen rantaa myötäilevällä reitillä ei ole juurikaan eksymisvaaraa. Kahden patikoijan kuvalla varustettu tunnus opastaa kaikkiaan noin 100km pitkän Tervareitistön kulkijoita. Lemmenpolku on osa tuota reitistöä. Vihreä merkki on Oulujoen pyhiinvaelluksen tunnus.
Polku eteni huumaavan tuoksuisen tuomikaariportin kautta metsikköön.
Yhdessä puussa roikkui pari pikkuruista kapistusta, joiden tarkoitus jäi itselleni epäselväksi.
Polulta pääsi poikkeamaan jokirantaan nuotiopaikalle ja kalastuslaiturille.
Tämä olikin reitin jyrkin lasku ja nousu.
Kalastuslaiturit olivat lujaa tekoa. Tällä kertaa kalaonneaan oli kokeilemassa vain joella liikkuva veneilijäseurue.
Rannassa kasvoi pieni rentukka.
Nuotiopaikan puukatos vaikutti aika äskettäin valmistuneelta ja oli vielä - tai jo - tyhjä.
Portaat kivuttuani jatkoin matkaa polkua pitkin. Lähtöpaikan opastaulussa infottiin polulla olevan meneillään ELY-hankkeena toteutettavia kunnostustöitä 10/2022 - 6/2023 välisenä aikana. Tietääkö se lähtöä tälle polun yli pötkähtäneelle puulle, sen aika näyttää.
Ketunleipä eli käenkaali on ehdoton kevään merkki.
Osa portaista oli päivitetty.
Infotaulu kertoi metsäluonnosta sekä suomeksi että englanniksi.
Tervareitistöllä voi tutustua Oulujoen reitin yhden tärkeimmän kuljetustavaran, tervan, tarinaan.
Lyhyt metsätiepisto Kieksintieltä mahdollistaa Lemmenpolulle saapumisen vaikkapa autolla lähellä Niukkakallion näköalapaikkaa.
Näköalapaikka oli vain muutaman kymmenen metrin päässä Lemmenpolusta.
Näkymää Niukkakalliolta.
Kukkaan puhkeamaisillaan oleva kielo viihtyi näköalapaikan tuntumassa.
Reitillä osui jokunen sähkölinjan alitus.
Näköalapaikkoja oli useampia. En huomannut penkillä istuessani vaan vasta jälkikäteen kuvasta, että minulla oli ollut seuraakin paikalla - hymyilevää, mutta vaitonaista.
Toinenkin nuotiopaikka oli aivan rannan tuntumassa. Lemmenpolulla on maan kulumisesta päätellen ollut paljon kulkijoita. Vastakkaisellakin puolella jokea on aikoinaan ollut liikehdintää, sillä siellä sijaitsee kivikautinen asuinpaikka.
"Aikanaan jokivarsi oli suosittu juhannuksenviettopaikka, ja parhaillaan Leppiniemessä oli 1930-luvulla yli 3000 juhlijaa. Joen kuohujen vieressä kulkevalla polulla on varmasti syttynyt monta rakkaustarinaa, ja niin polkua on alettu kutsua Lemmenpoluksi." Lähde: https://www.facebook.com/muhoksenkunta/posts/2389184384697287/
Polku kapeni rinteen juurella.
Viimeisellä pysähdyspaikalla oli aidalta jokeen viettävässä rinteessä Kieksin konglomeraattia. Sellaisesta en ollut ennen kuullutkaan!
Konglomeraatti on opastaulun mukaan kivettynyttä soraa, joka on kerrostunut muinaisen joen suistoon. Sorakerrostumat saattoi kyllä erottaa, mutta kirkas auringonpaiste ei ollut otollisin mahdollinen olosuhde kuvaamisen kannalta.
Lemmenpolku oli loppumatkasta sorastettua.
Reitti päättyi Montan leirintäalueen perukalle. Alueen päärakennukselle kävellessä oli mahdollista saada käsitys leirintäalueen monipuolisista majoitus- ja harrastusmahdollisuuksista. Kahvio oli toukokuussa auki vain viikonloppuisin. Koska paikalla oli tilausryhmä, niin itsenikin onnistui ostaa juomatäydennystä ystävälliseltä henkilökunnalta. Retkeillessä kuluvan nesteen määrää ei voi näköjään yliarvioida!
Retkipäivä oli saanut Montassa hyvän alun! Matka jatkui autolla Liimanninkosken luontopolulle, minne oli matkaa Montan leirintäalueelta noin 16 kilometriä.
Comments