Polveilevaa maastoa, harjumaisemia, Muurahaislammen leiripaikka ja näkymiä Kaapin Jounin kentälle.
Ajankohta: 1.7.2021
Lähtöpaikka: Metsähallituksen P-alue, Lemmenjoen kylätie 107, Inari.
Reitti: Reitti on 4.1km rengasreitti. Nousua oli noin 80m ja laskua noin 85m. Välillä oli tasaista polkua ja välillä juurakkoista ja kivikkoista. Reitti oli merkitty viitoin sekä vihrein maalimerkein puissa.
Kesto: Noin 2h.
Lemmenjoki on suosittu retkeily- ja vaelluskohde. Sen saattoi päätellä siitäkin, että jo aamulla oli parikymmentä autoa P-paikalla. Suurin osa reissulaisista lienee yöpynyt maastossa.
Luontopolku on 4.1km rengasreitti, joka on kierrettävissä kumpaan suuntaan tahansa. Itse läksin kiertämään reittiä vastapäivään, jolloin ensimmäiset pari kilometriä oli samaa polkua kuin Ravadakselle ja Kultahaminaan asti kulkevilla.
Polku kulki alkuun metsän ja hakkuuaukean rajamailla.
Sitten alkoi kansallispuiston alue.
Reitti oli merkitty vihrein maalimerkein.
Kosteikon pääsi ylittämään rautapitkoksia pitkin.
Ruohokanukka viihtyi kosteikossa.
Metsäkurjenpolvi.
Luontopolun ensimmäinen ja ainoa nuotiopaikka oli Muurahaislammella. Sinne oli lähtöpaikalta matkaa noin 800m.
Muurahaislammella oli puuliiteri ja kuivakäymälä sekä telttailualue, jolla oli tällä kertaa yksi retkikunta leiriytyneenä.
Matka jatkui Muurahaislammelta. Sotkajärven toisella puolen pilkotti Kaapin Jounin kenttä.
Myöhemmin Kaapin Jounin kentälle avautui parempikin näkyvyys, kun kävin tekemässä piston polulta rannan suuntaan. Seuraavana päivänä poikkesin kentälle suppailureissullani (linkki tämän jutun lopussa).
Luontopolku nousi harjulle.
Infotauluissa kuvattiin entisaikojen elämää Lemmenjoella.
Ties miten monet porot ja peurat - ja ihmiset - tästäkin olivat taivaltaneet.
Tämä kelo pysytteli tukevasti paikallaan.
Olo tuntui luontopolun viitan suuntaan kääntyessä liki haikealta. No, seuraavalle päivälle oli luvassa sopivia tuulioloja niin, että jokireitillekin oli mahdollista päästä.
Lemmenjoen patikkareittejä.
Pian risteyskohdan jälkeen rautaportaat saattelivat alas harjulta.
Lumen sulamisvedet valuvat harjun karkeasta maapohjasta tulvalampeen, joka kuivuu loppukesään mennessä. Näin kerrottiin infotaulussa.
Tulvalammen liepeillä kukki kulleroita.
Jääkauden loppuvaiheissa jäi jäälohkareita veden kuljettamien maa-ainesten sekaan ja alle. Kun jäälohkareet sulivat, syntyi harjukuoppia eli suppia. Tämäkin tieto löytyi infotaulusta.
Sulamisvesipuron uoma oli jo kuivunut. Puron saattoi ylittää jännityksellä tai ilman.
Näillä männyillä oli infotaulun mukaan ikää noin 200 ja joillakin jopa 400 vuotta. Olivat niin korkeita, että juuri ja juuri mahtuivat kuvaan!
Koskaan ei ole myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.
Tässä metsässä oli mukava tallustaa.
Pieni suoaluekin osui reitin loppupuolelle. Kaiken kaikkiaan luontopolku tarjosi monipuolisen maistiaisen Lemmenjoen maisemista.
Comments