Huippunäkymiä Kiilopäältä ja sen rinteiltä.
Ajankohta: 10.7.2021
Lähtöpaikka: Kiilopään tunturikeskus, Kiilopääntie 620, Saariselkä.
Reitti: Kiirunapolku kiersi Kiilopään huipun kautta rengasreittinä, joka oli merkitty kuvatunnuksin varustetuilla tummilla tolpilla. Loppumatkan uusi polkuosuus oli merkitty punaisilla nauhoilla. Korkeuseroa reitillä oli reilut 210 metriä. Opastauluista saattoi ammentaa tietoutta alueen luonnosta.
Kesto: 2-3h
UK-kansallispuiston lähtöportista Kiilopään tunturikeskuksen edessä on kulkenut retkeilijä jos toinenkin. Lähtöportin vierestä olisi ollut vuokrattavissa turvekammi Maahinen, mutta kesäinen sää houkutti suuntaamaan sittenkin tunturiin.
Kiirunapolku oli merkitty opastaulun karttaan punaisella värillä. Kiilopään huipun jälkeen Kiirunapolku ylitti kahdesti Luulammen reitin (keltainen). Loppumatkasta Poropolku (vihreä) ja lopulta myös Vasapolku (valkoinen) kulkivat samaa matkaa Kiirunapolun kanssa.
Lähtöportilta näkyi seuraava risteys, josta piti jatkaa lähestulkoon suoraan. Läksin siis kiertämään Kiirunapolkua vastapäivään. (Reitti on kuljettavissa kummin päin vain.)
Kiilopään huipulle päästäkseen oli kivuttava vajaa kaksi kilometriä ylämäkeä.
Opastaulut tarjosivat tietoa huumoria unohtamatta.
Puusto harveni ja pieneni vähitellen.
Reitti oli merkitty tummin tolpin ja Kiirunapolun tunnuksin.
Ensimmäiset portaat veivät seitapaalun tasanteelle.
Seitapaalu oli alun perin Sompio-suurleirin partiolaisten vuonna 1970 pystyttämä. Kyseinen paalu kaatui 1980-luvulla. Uusi paalu pystytettiin vuonna 1990 samalle paikalle Kiilopään huipulle vievän polun varteen. (Lähde: Wikipedia)
Ensimmäinen levähdyspaikka oli seitapaalun lähettyvillä.
Opastaulusta löytyi tietoa kiilopäänkoivusta, jota ei tavata kuin Kiilopään ja Saariselän tuntureilla. Maanläheisenä kiilopäänkoivu pystyy elämään hieman korkeammalla tunturissa kuin tunturikoivu - ei kuitenkaan huipulla asti sekään.
Taas oli yksi etappi edettynä!
Vaihtelun vuoksi näkymiä pohjoisen suuntaan.
Kiilopään uusitut portaat otettiin käyttöön syyskuussa 2020.
Aikaa ja juomaa kului. Vaan eipä ollut onneksi kiire minnekään.
Viimeinen etappi ennen huippua oli sorastettu.
Kiilopää kurkottaa 546 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolella.
Nattastunturien jono erottui osapuilleen etelän suunnassa.
Maisemapenkillä oli hyvä huilailla tovi ja syventyä loputtomiin maisemiin.
Pohjoisessa erottui Kaunispään huippu rakennuksineen.
Läksin laskeutumaan Kiilopään rinnettä koilliseen.
Evästauon paikka löytyi tuulelta suojassa olevasta notkosta. Huipulla tuuli olisi saattanut nimittäin lennättää eväät mukanaan.
Luulammen reitin ensimmäinen ylitys oli tällä kohtaa.
Suorimpaan Kiilopäälle vievä reitti oli sorastettu, mutta jatkoin edelleen Kiirunapolulla.
Pian Luulammen reitin toisen ylityksen jälkeen näkyi edessä poroaita.
Polku jatkui poroaidan viertä Ahopään suuntaan. Loivaa alamäkeä oli helppo askeltaa.
Poroaidan portista ei tarvinnut kulkea, koska olin pysytellyt oikealla puolella aitaa.
Kiirunapolku ja Poropolku yhdistyivät.
Kesä oli ehtinyt kuivata tunturin alarinteen jo lähes kokonaan - muttei ihan.
Kiiruna- ja Poropolun reittiä oli muutettu. Uuden polun pohja ei ollut vielä tallautunut näkyväksi, joten koivujen oksiin sitaistut punaiset nauhat olivat tärkeä apu suunnistamisessa.
Kiilopää painui vähitellen liki näkymättömiin notkon taakse.
Kiirunapolku ja Poropolku liittyivät Vasapolkuun, joka oli sorastettu. Nyt ei siis tarvinnut enää olla niin tarkkana kivien tai juurakkojen kanssa.
Palattuani tunturikeskukselle huomasin, että turvekammin edessä jo lähtiessäni seisonut poro tökötti edelleen paikoillaan. Voi hyvä ihme sentään, eihän se ollutkaan oikea!
Comments