Jylhiä kalliorantoja, harjumaisemia, pieniä lampia, aarnimetsää ja polveileva vesiputous kurussa.
Ajankohta: 1.10.2021
Lähtöpaikka: Metsätien päätepiste reilun 400m päässä Kalliojärven päivätuvalta. Kalliojärvelle oli viitoitus. 66°45.564N, 028°37.335E.
Matka: 2 x 3.8km. Reitti oli merkitty sinisin maalimerkein ja sinisin nelikulmioin sekä viitoin. Korkeuseroja oli jonkin verran. Polut olivat välillä tasaisia ja välillä kivikkoisia ja juurakkoisia.
Kesto: Vajaat 3h.
Salla-Kemijärvi -tieltä oli opastus Salmijoenkurun pysäköintipaikalle. Hiekka/soratietä piti ajaa noin 7km. Kuru oli entuudestaan tuttu kohde, mutta onnistuinpa silti eksymään metsäteillä. Karttaan merkitylle P-paikalle vievä tie löytyi ennen pitkää. Päätin sittenkin ajaa vielä Kalliojärvelle (uusi tie ei näy tässä kartassa, mutta olin hortoillessani nähnyt Kalliojärvi 2,0 -viitan). Patikoin Kalliojärvellä ensin päivätuvalle, sitten lähtöpaikan kautta Salmijoenkurulle ja sitten takaisin lähtöpaikkaan.
Oikealle kääntyvää tietä kävin ajamassa pienen matkaa ja palasin takaisin. Tästä risteyksestä oli matkaa kurulle 1.3km, josta viimeiset 700m on vain jalkaisin kuljettavaa.
Kalliojärvelle vievä tie päättyi reilu 400m ennen päivätupaa. Jätin auton aukiolle tien päähän. Varsinaista P-aluetta ei oltu merkitty.
Tien päätepisteen vieressä oli nuotiopaikka.
Kalliojärven päivätuvan suuntaan lähtiessä polku laskeutui kahden vesistön väliselle harjulle. Reitin sinisiä maalimerkkejä näkyi tiellekin asti.
Päivätuvalle pääsi siltaa pitkin. Ennen sillan ylittämistä kävin katsastamassa mutkan takaa avautuvia järvinäkymiä - ei ollut hukkareissu.
Näkymää sillalta länteen Rytijärvelle.
Päivätupa (vasemmalla) oli melko jyrkkärinteisen mäen päällä. Nousua ei ollut tuhottomasti, mutta koska rinne oli alaosastaan märkä ja liukas, oli katsottava mihin astuu.
Kalliojärven päivätupaa sisältä. Oikeassa etunurkassa tupaa oli kaasulevy ruoanlaittoa varten ja vasemmassa kamina.
Joku oli jättänyt ikkunan ääreen (sammutetun) kynttilän alusineen. Sytytin kynttilän toviksi harmahtavaa päivää valaisemaan. Ikkunasta oli hienot näkymät järvikallioille.
Näkymiä päivätuvan töyräältä.
Tuvalta oli viitan mukaan matkaa kurulle 3.8km. Viitoissa luki Salmiojankuru, mutta kartassa Salmijoenkuru. Samasta paikasta oli joka tapauksessa kyse.
Naavaa tai luppoa.
Välillä piti kulkea kaltevalla pinnalla. Nyt suuntana oli Salmijoenkuru, minne pyrkiessäni sivuutin harjun päällä olevan lähtöpaikan.
Kuvitelmaa kaukaisessa erämaassa taivaltamisesta horjutti polun tuntumaan ilmaantunut autotie. Rauhassa sai metsätieosuuksillakin tallustella, kun ajoneuvoja ei ollut liikkeellä lainkaan ja jalkaisinkin vain yksi perhe.
Suon kohdalla metsätie kulki harjua pitkin. Värikylläisyyttä piti laskeutua varta vasten ihmettelemään.
Suopursu syysasussaan.
Ruskankeltaisia väriläikkiä näkyi vielä harvakseltaan.
Tyyni metsälampi.
Patikkapolku vaihtui taasen metsätieksi. Tässä saakka olin käynyt autolla kääntymässä. Matkaa olisi voinut jatkaa autolla vielä puolisen kilometriä, mutta en muistanut edelliseltä reissulta minkä kuntoinen tie olisi. Tässä 1.2km viitan kohdallakin olisi ollut tilaa pysäköidä.
Karttaan merkitty P-alue 700m ennen kurua. Pysäköitynä oli yksi auto.
Polku alas kuruun oli helppokulkuista.
Lähes perillä poikkesin polulta oikealle, missä avautui näkymä alas jokilaaksoon.
Salmijoenkurun pohjalla on suuri nuotiopaikka ja kotalaavu.
Opastaulussa kerrottiin Salmijoenkurun olevan jäätikön pohjalla virranneen jäätikköjoen kuluttama kuru.
Siltaa pitkin pääsi ylittämään joen.
Aurinko pilkotteli hetkisen pilvien raosta.
Kurussa kohisi hieno putousten sarja, jota pääsi ihastelemaan molemmilta puolilta jokea ja eri korkeuksilta.
Kynttiläkuuset reunustivat komeina kurua. Tässä maisemassa oli hyvä viivähtää ja syödä eväät ennen paluumatkaa.
Comments