Suomen suurin hiidenkirnu Kalliovaaran kauniissa maisemissa.
Ajankohta: 29.9.2021
Lähtöpaikka: Kalliovaarantie, Salla
Matka: 2 x 1.6km. Reitti oli merkitty sinisin maalimerkein ja viitoin.
Kesto: Noin 1.5h.
Sallan kunnan eteläosasta Aholanvaaran kylän tuntumasta Kalliovaaran luontopolun varrelta löytyy Suomen suurin ja samalla yksi maailman kolmesta suurimmasta hiidenkirnusta. Kirnulle päästäkseen piti ajaa Sallasta Hautajärvelle ja siitä edelleen Karhujärvemtietä noin 24km, kunnes kohdalle tuli hiidenkirnujen opaste.
Kalliovaaran luontopolulle pääsee kahdesta paikasta. Kartassa vasemmalla näkyvä grillikatos on ns. valkean sillan kohdalla. Siitä lähtee merkitty luontopolku hiidenkirnuille. Itse läksin liikkeelle punaisen täplän kohdalta, mistä oli lyhyempi kävelymatka kohteeseen. (Kalliovaarantie oli merkitty kuvan karttaan muttei löytynyt karttasovelluksista. Risteyksessä oleva opaste auttoi perille.)
Valkean sillan luona oli Kalliovaaran luontopolun ensimmäinen lähtöpaikka.
Toinen lähtöpaikka tuli kohdalle kolmisen kilometriä myöhemmin. Tältä paikalta oli opasteen mukaan 1.6km hiidenkirnuille.
Alkumatkasta polku kulki kuivassa kangasmetsässä. Reitti oli merkitty sinisin maalimerkein.
Huonokuntoisista pitkoksista oli reitin alussa varoitus, mikä osoittautui aivan aiheelliseksi. Pitkoksia pystyi kulkemaan, kun varoi hajonneita kohtia.
Matkan varrella oli vanha kivilouhos.
Aholanvaaran Salpalinjan kivet louhittiin opastaulun mukaan tästä paikasta.
Reitti kulki aika ajoin kallioilla, joilta avautuivat hyvät näkymät pohjoisen suuntaan.
Portaita kehotetaan yleensä suosimaan terveyssyistä. Nyt vaikutti terveellisimmältä sivuuttaa ne.
Grillikatokselle oli lähtöpaikalta matkaa noin 700 metriä.
Polku alkoi nousta Kalliovaaran rinteeseen.
Välillä oli lyhyitä jyrkempiä pätkiä. Tälle etapille osui juurakkoakin.
Näkymä Kalliojärvelle.
Vanhasta kelopuusta oli tippunut moneen suuntaan kurottuva oksa.
Tällä olennolla olisi ollut varmaan monta tarinaa kerrottavanaan.
Naavaa tahi luppoa.
Pitkospuuetappi kalliosolassa.
Kallioseinämien vihreä kate sointui ruskan sävyihin.
Portaat hiidenkirnun kalliotasanteelle olivat tukevat.
Pieni suolämpäre erottui kirkkaanvihreänä.
Suurin, Juomapadan nimellä tunnettu hiidenkirnu oli verkkoaidan ympäröimä. Kirnun vierustaa pääsi laskeutumaan portaita pitkin. Jääkauden sulamisvaiheessa hioutuneen kirnun halkaisija on 15,5m ja syvyys jopa 13m. Alueella on kolme muutakin hiidenkirnua, joiden sijainnista en päässyt perille.
Lähde & lisätietoa: https://www.visitsalla.fi/Tekeminen/aholanvaaran-hiidenkirnut/
Onpa kirnuja epäilty hiidenkin tekosiksi. Vesi oli näöltään kuin vahvaa kahvia.
Juomapadan pintaa.
Hiidenkirnun vieressä oli ruokailupaikka (ilman tulentekomahdollisuutta).
Pidin evästaukoni kalliolla. Järvi- ja vaaramaisemaa kelpasi katsella.
Vasta paluumatkalla hoksasin ruskankeltaisen koivupuun. Portaita kiivetessä huomio oli ollut aika tarkkaan askelmissa.
Kalliosta oli tippunut pikkulohkareita.
Vielä oli mahdollisuus ihastella maaruskaakin. Luonto tarjosi tällä reissulla monenlaisia ihmeitä.
Comments